Balkan 2013: Ohrid

Seuraava kohteeni oli Ohridin kaupunki, joka sijaitsee Ohrid-järven rannalla. Ohridin bussiasemalle saavuttuani suuntasin suoraan kohti hostelliani. Kävelymatka ei ole kaikista lyhin etenkin, kun valitsin hieman väärän reitin kävellä kohti keskustaa. Joten helpotus oli suuri, kun saavuin hostelliini, joka samalla toimi italialaisena ravintolana. Bussimatka Skopjesta oli yllättävän pitkä ja ilta alkoikin hämärtyä pian, kun kävelin hieman kaupungilla, joka oli Skopjea vilkkaampi. Paljon näkyi ruotsalaisia ja hollantilaisia turisteja. Nautin pizzan hostellin ravintolassa ja suuntasin ajoissa nukkumaan edellisten öiden univajeen johdosta. Hostellihuoneen jaoin hiljaisten välimerellisten poikien kanssa. Yllättävä yhdistelmä.

Aamulla lähdin tutustumaan Ohridin vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on rakennettu kukkulan rinteeseen, jonka huipulla on, ei niin yllättäen, linnoitus. Otin taksin kaupungin yläportille, josta on helppo lähteä katsomaan nähtävyyksiä alamäkeen. Päätin jättää linnoituksen välistä, koska niitä on nähty jo aivan tarpeeksi enkä kuumuudessa viitsinyt kiivetä sen luo. Tarkastin ensimmäiseksi vanhan amfiteatterin ja sen jälkeen lähdin etsimään Sveti Pantelejmon-nimistä kirkkoa. Kirkon ja sen ympärillä olleiden arkeologisten kaivausten luokse saavuttuani eräs ukkeli tuli vaatimaan minulta pääsylipun ostamista. Hieman ihmettelin, kun en mistään ollut lukenut, että sellaisen maksamista vaaditaan. Jäinkin portin pieleen katselemaan, miten muut maksun hoitavat. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että pääsylippua vaadittiin vain ulkomaalaisilta turisteilta, ja heiltäkin vain valikoidusti. Kun nämä kaksi lippuja myyvää henkilöä kuumottivat muita turisteja, kävelin vain heidän ohitseen. Sveti Pantelejmon on oikein nätti pieni kirkko ja sen vieressä olevan kirkon jäännökset sisältävät hienoja mosaiikkilattioita.

Seuraavaksi oli vuoro nähdä Ohridin kuuluisin rakennus: Pyhän Kaneon Johanneksen kirkko, joka sijaitsee upealla paikalla kallion kielekkeellä Ohrid-järven rannalla. Maisemat oli paikalla hienot ja kirkko söötti. Istuskelin kirkon lähistöllä hetken seuraten nunnaa, joka otti itsestään valtavasti poseerauskuvia kirkon kanssa. Kirkolta kävelin rantaa pitkin takaisin keskustaan. Matkan varrelle oli rakennettu kävelysilta, jota pitkin pääsi kävelemään järven päällä ja se oikaisi matkaa huomattavasti. Silta oli paikoin vain aika kiikkeränoloinen.

Nähtävyyskierrokseni jälkeen oli tapasin saksalaisen Lauran, jonka kanssa olimme sopineet Couchsurfingin kautta, että menisimme yhdessä rannalle. Laura oli töissä alueella ja tiesi minne päin järveä kannatti suunnata. Suuntasimme siis Gradisten rannalle, jota Igor oli Skopjessa ollessani myös suositellut. Gradiste olikin täynnä nuoria ja jokaisella rannalla oli oma DJ soittamassa hyvää tanssimusaa. Alkoholistakaan ei ollut puutetta, siitä piti huolen rantabaarit ja toki järveenkin oli aseteltu pöytiä. Itse nautin hyvää makedonilaista radleria. Rantapäivään toi jännitystä järven toisella puolella ollut myrsky, joka sai valtavat aallot aikaan meidän puolellamme. Niissä oli tosi hauska uida ja katselle salamoita. Ohridiin palattuamme tapasimme Lauran paikallisia kavereita baarissa.

Seuraavana aamuna suuntasin taas kohti bussiasemaa. Ensimmäiseksi otin bussin kohti Skopjea. Bussimatkasta kehkeytyi aika jännittävä, kun bussi heilahteli todella pelottavasti aina töyssyihin osuttuaan. En tiedä huomasiko kuski koko asiaa, mutta takaosassa bussia se tuntui todella pelottavalta ja lopulta vihaiset matkustajat saivatkin kuskin pysähtymään ja jäimme odottamaan uutta bussia. Bussissa oli lisäkseni muutama muu turisti, jotka olimme kaikki hyvin hämillämme, mitä oli tapahtumassa, mutta loppujen lopuksi saavuimme turvallisesti Skopjeen. Skopjessa itselläni oli puoli tuntia aikaa kuluttaa viimeiset Makedonian denarit pois ja sitten otinkin seuraavan bussin kohti Kosovoa ja Pristinaa!