Balkan 2013: Kosovo

Ilta oli jälleen kerran pimentynyt, kun saavuin Pristinan bussiasemalle. Ensivaikutelma kaupungista oli se, että kaikkialla on rakennustyöt käynnissä. Laukkujani bussista kaivaessani kuulin kahden muun matkaajan kyselevän mahdollisista majapaikoista. Sanoin sitten, että he voivat seurata minua sillä itselläni oli jo hostelli varattuna ja kävelyohjeet sinne. Nämä tsekkiläiset pojat vaikuttivat olevan hyvin peloissaan Pristinan kaduilla, mikä oli itsestäni kovin huvittavaa. Päätimme hieman oikaista, mikä johtikin siihen, että olimme pian eksyksissä. Paikallisen avustuksella löysimme kuitenkin hostellille pian (ja tämä paikallinen sattui olemaan toisen tsekkiläisen exän kaveri, aikamoinen sattuma!). Buffalo Backpackersissä meidät vastaanotti pilveä poltteleva omistaja.

Aamulla oli aika lähteä tutkimaan Kosovoa. Iltapäivällä tarkoitukseni oli tavata Visar, jonka kanssa olimme sopineet Couchsurfingissä, että hän näyttäisi minulle paikkoja kaupungilla. Suuntasinkin siis ensiksi kaupungin ulkopuolelle Gracanica-nimiseen kylään, josta löytyy keskiaikainen luostari. Otin bussin asemalta, jossa odotellessa nautin 5 eurolla valtavan lihalautasen aamiaiseksi. Bussimatka oli erittäin lyhyt, n. 15 minuuttia ja lipunmyyjä huuteli minulle oikean pysäkin. Kosovolaiset eivät ole oikein innoissaan luostarista, sillä se on serbien rakentama ja muistuttaa siis kipeistä ajoista. Luostari onkin vahvasti piikkilangoin ympäröity ja portilla on iso, aseet kieltävä kyltti. Muurien keskeltä löytyy pieni kirkko, joka on kuitenkin erittäin upeasti koristeltu sisältä ja olin sillä hetkellä ainoa vierailija, joten sain nauttia rauhallisesta tunnelmasta.

Palattuani Pristinaan suuntasin kohti keskustaa, jossa tapasin Visarin. Suuntasimme ensiksi katsomaan Newborn-monumenttia, jonka kirjaimet on koristeltu niiden maiden lipuilla, jotka tunnustavat Kosovon itsenäisyyden. Suomikin löytyi sieltä, heti ekasta kirjaimesta kosovolaisten suosikin Yhdysvaltojen vierestä. Sen jälkeen Visar olisi halunnut näyttää kahvilan, josta olisi ollut hienot näkymät, mutta se oli valitettavasti kiinni, joten menimme sitten limuille toiseen paikkaan. Visar oli hyvin mielenkiintoinen henkilö. Hän on kouluttautunut psykologiksi Sveitsissä ja on hyvin avomielinen, mutta samalla hänestä paistoi esiin myös tietty perinteisyys etenkin islamin kannalta. Suurin osa kosovolaisistahan on siis muslimeja. Kävimmekin sitten katsomassa Pristinan suurimman moskeijan ja vanhan kellotornin, jonka jälkeen Visar halusi esitellä minulle toimistonsa. Toimistossa pääsin kuulemaan valtavan mielenkiintoisen keskustelun seksuaalivähemmistöjen tilanteesta Kosovossa, kun vierailemassa oli eräs aktiivi paikallisesta Setasta. Tuon keskustelun jälkeen olin positiivisin mielin Kosovon tulevaisuudesta. Kävimme vielä Visarin kanssa katsomassa Kosovon kansalliskirjaston, joka on yksi maailman erikoisimmista rakennuksista ja nauttimassa erittäin halvan aterian. Kiitos Visarin päiväni Pristinassa oli todella mielenkiintoinen. Niin, ja meinasin unohtaa, että kävimme katsomassa myös Bill Clintonin patsaan!

Hauskan hostelli-illan ja -yön jälkeen suuntasin aamulla kohti Prizreniä. Prizren on historiallinen kaupunki Kosovon lounaisosissa. Koska Kosovoa ei ole koolla pilattu, oli bussimatka sinne jälleen aika nopea. Prizreniin saavuttuani nautin ensimmäiseksi hampurilaisen Big Mac -nimisessä hampurilaispaikassa. Kosovossa ei ole kansainvälisiä ketjuravintoloita vielä, joten sieltä löytyy kaikenlaisia omia versioita eri kaupoista, kuten toi Big Mac tai Pizza Hutt ja Kolonial-niminen paikka, jonka logot näyttää vahvasti Mäkkäriltä varastetuilta.

Prizrenissä silmääni pisti nopeasti, että kaikki katukyltit ja informaatiot olivat albanian ja serbian lisäksi turkiksi. Prizren onkin kosovonturkkilaisten keskus. Bussiasemalta kesti jonkin aikaa kävellä kunnes vihdoin saavuin joenrantaan. Rantaa pitkin hieman käveltyäni saavuinkin nopeasti Shadervaniin eli Prizrenin vanhaan kaupunkiin. Vanhaa kaupunkia dominoi iso Sinan Pashan moskeija. Moskeijan vieressä on vanha turkkilaisten rakentama silta. Vanhasta kaupungista löytyy myös muutama muu moskeija sekä kirkkoja. Se ei kuitenkaan ole mitenkään iso alue, joten lähdin nousemaan kohti kaupungin vieressä olevaa kukkulaa, jonka huipulla häämötti jälleen kerran yksi linnoitus. Kävely linnoitukselle ei ole mitenkään helppo, vaan nousu on aika raskas, etenkin kesähelteillä. Autollakaan ei pääse yhtään lähelle. Olinkin aika kuollut kun vihdoin saavuin perille, mutta maisemat linnoitukselta olivat upeat. Prizren näytti hienolta yläilmoista ja näkymä avautui varmaan koko Kosovon ylitse. Tarpeeksi maisemia ihailtuani ja levättyäni lähdin takaisin alas. Ennen bussiasemalle suuntaamistani kävin vielä nauttimassa turkkilaista ruokaa ravintolassa.

Pristinassa ilta sujui hengaillessa hostellissa ja yhdeltätoista suuntasin parin muun hostellilaisen kanssa kohti yöbussia, jonka määränpäänä oli Ulcinj Montenegrossa. Yöbussi oli aivan kauhea. Musiikki soi täysillä koko matkan, valot oli päällä, musiikkivideot välkehti tv-ruuduilta ja tietysti ilmastointi oli rikki. Ei tullut paljoa nukuttua.