Balkan 2013: Montenegro

Bussi saapui Ulcinjiin viiden aikoihin aamulla. Bussi oli kulkenut Albanian läpi ja rajalla kävinkin hieman tallustelemassa Albanian maaperällä. Mutta nyt oltiin Montenegrossa ja olimme nälkäisiä. Asemalla oleva kioski oli kuitenkin vielä kiinni eikä lähistöllä näkynyt muita kioskeja tai kauppoja. Otimme aamun ensimmäisen bussin noin puolen tunnin odottelun jälkeen kohti Baria. Bussimatka sujui nukkuessa ja saavuimmekin Bariin nopeasti. Barissa ostimme liput ensimmäiseen bussiin jolla pääsi Kotoriin. Odotellessamme saimme vihdoinkin ruokaa Barin aseman kahvilasta. Bussimatka Kotoriinkin sujui nukkuessa, hassua että aamuruuhkabussissa pystyy nukkumaan paremmin kuin yöbussissa. Heräsin sopivasti, kun bussi oli ohittamassa Sveti Stefania, joka on pieni saari rannikolla, jolla sijaitsee kylä, joka on nykyään loistohotelli. Näkymä tieltä saarelle oli hieno. 

Seuraavan kerran heräsin, kun bussi jo parkkeerasi Kotorin bussiaseman pihaan. Hyvästelin matkaseuralaiseni sillä he majoittuivat eri hostellissa ja lähdin etsimään omaani. Hostellin löytäminen ei ollut helppo tehtävä sillä sitä ei ollut merkitty millään tavalla. Kun seisoskelin oikean osoitteen edessä, tuli eräs mies kyselemään etsinkö hostellia. Sanoin etsiväni hostelliania ja mies olikin yksi heidän työntekijöistään. Check-inniä ei voinut vielä tehdä, joten jätin tavarani toimistolle ja lähdin tutkimaan kaupunkia. Kotorin vanha kaupunki ei ole iso alue ja rakennuskannaltaan hyvin tiivis. Joten paikka oli todella nopeasti kierretty. Kävin vierailemassa St. Tryphionin katedraalin sisällä, mutta muuten tyydyin ihailemaan paikkoja ulkoa päin. Kävin uudestaan bussiasemalla kyselemässä tietoja jatkoyhteyksistä ja takaisin tullessa ostin leipomosta herkkuja. Kävelin vielä hieman kaupunkia suojaavan vallin ja vallihaudan vierellä kunnes suuntasin takaisin hostellille. Samainen työntekijä bongasi minut taas kadulta ja opasti minut huoneeseen, joka sijaitsi eri rakennuksessa kuin toimisto. Asetuttani taloksi ja tervehdittyäni muut sinä aamuna saapuneet uudet huoneen asukkaat kävin nukkumaan, koska unenpuute edelliseltä yöltä alkoi painaa aika vahvasti.

Monta tuntia myöhemmin heräsin paljon pirteämpänä. Huone oli saanut paljon uusia asukkaita ja juttelimme kaikenlaisia mukavia. Huoneeseen oli saapunut toinen suomalainenkin, joka juteltuamme paljastuikin kaverini kämppikseksi, jota en ollut vielä tavannut! Lähdimme hostelliporukan kanssa yhdessä kiertelemään baareja. Menimme ensiksi yhteen rantabaariin, joka on ehdottomasti yksi parhaimman maiseman omaavista baareista. Rantabaarin jälkeen kävimme rantaravintolasta, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen baarikierroksen. Eräässä muurin vieressä sijainneessa ulkoilmabaarissa oli aivan loistava livebändi esiintymässä!

Aamulla heräsin aikaisin, jotta ehtisin kiipeilemään kaupungin muureilla ennen kuin kaikki risteilijäturistit saapuvat sinne. Kotorin kaupunginmuurit kohoavat pitkin vuoren rinnettä kuin pieni Kiinan muuri. Kiipeäminen oli itselleni aika raskasta, mutta kyllä siitä selvittiin. Alastulo ei ole yhtään helpompaa sillä polku on todella kivikkoinen ja epätasainen. Maisemat olivat kyllä upeat. Kiipeilyn jälkeen hankin aamiaista ja kävin ostamassa bussilipun Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan. Menin vielä hetkeksi huoneeseen lepäilemään ja muut olivat vasta heräilemässä, kun tulin takaisin. Check outin koitettua keräsin tavarani ja lähdin lounaalle. Myöhemmin suuntasin bussille ja sitten alkoi matka kohti Podgoricaa. Maisemat olivat matkalla todella upeat ja tiet kiemurtelevia, bussi pysähtyi Budvan ja Cetinjen kaupungeissa.

Podgorica sijaitsee tasangolla, ja on erittäin tasainen kaupunki. Pyöräily näyttikin olevan suosittua. Minulla oli 5 tuntia aikaa kierrellä kaupunkia, jonka jälkeen oli vuorossa yöbussi kohti Sarajevoa. Podgoricassa ei ole paljoa nähtävää. Kävelin katsomaan kaupungin suurinta kirkkoa ja matkalla huomasin, että kaupungista löytyy mielenkiintoisen näköinen turkkilainen kaupunginosa, mutta sinne ei ollut aikaa lähteä kulkemaan. Kirkolta kävelin kohti kaupungin kävelykeskustaa ja matkan varrella ylitin moderneja siltoja ja pääkallopatsaan. Kaupunki oli todella hiljainen, mutta keskustassa oli hieman enemmän elämää, mutta hiljaista sielläkin oli. Kävin nauttimassa erittäin hyvää pizzaa ja sieltä suuntasin takaisin kohti bussiasemaa sillä aurinkokin oli jo laskenut. Asemalla tapasin tuttuja Pristinan hostellista, jotka olivat ottamassa saman bussin kohti Sarajevoa. Bussi saapui ja se oli jo täynnä ihmisiä. Löysin vapaan paikan ja jälleen kerran edessä oli uneton matka, tällä kertaa kohti Sarajevoa.