Aurinko oli juuri noussut, kun juna ohitti Novi Sadin kaupungin Serbiassa. Olisi kiinnostavaa joskus vierailla sielläkin, mutta tällä kertaa kohteena oli Belgrad. Juna saapui kuuden jälkeen aamulla Belgradin rautatieasemalle. Edessäni oli pitkä päivä sillä pääsisin majapaikkaani vasta seitsemältä illalla. Olin löytänyt majoituksen Couchsurfingin kautta ja host oli töissä iltaan saakka. Mutta rinkasta oli päästävä eroon. Tarkastin oppaastani lähimmän hostellin ja suuntasin sitä kohti. He suostuivat säilyttämään rinkkaani päivän ajan, mutta jouduin kertomaan pienen valkoisen valheen, että olin ollut viikko aiemmin heidän asiakkaansa.
Seuraavaksi oli tarkoitus löytää paikka josta saisin aamiaista ja mieluiten wifin siihen päälle. No sellainen löytyikin onneksi ja kun olin saanut itseni tankattua oli aika lähteä tutustumaan kaupunkiin. Lähdin suunnistamaan kohti jokea ja pian Sava siinsikin jo edessäni. Otin maisemiakuvia sillalta ja huomasinkin jo seuraavan kohteeni sieltä, Kalemegdanin linnoituksen. Lähdin kävelemään joen rantaa pitkin kohti linnoitusta, mutta pian huomasin, että kävelymatka olikin aika pitkä sillä rantaa pitkin kulkevaa tietä ei pystynyt ylittämään vasta kuin linnoituksen toisella puolella. Ensimmäinen ajatus ylös linnoitukseen lopulta käveltyäni oli, että se muistuttaa aivan Suomenlinnaa. Rakennustyyliltään siis, koska maisemiltaan paikat ovat aivan erilaiset. Linnoituksen kierrettyäni ja maisemia ihailtuani alkoi väsy painaa valvotun yön jälkeen. Päätinkin sitten ottaa torkut penkillä keskellä linnoitusta olevassa puistossa. Heräsin 2 tuntia myöhemmin, kun vieressäni seisoi turistiryhmä kuuntelemassa opastusta. Torkkujen jälkeen oli kyllä huomattavasti pirteämpi olo.
Jatkoin matkaani linnoituksesta kohti Knez Mihailovia, joka on Belgradin keskustassa oleva kävelykatu. Sitä ennen ihastelin vielä linnoituksen Stambol-porttia ja tykkikokoelmaa. Knez Mihailovilla tarkoitukseni oli tavata Jovan, joka oli suostunut opastamaan minua kaupungilla. Jovan oli hyvin mielenkiintoinen henkilö, hän oli esimerkiksi liftannut tapaamaan minua. Hänen kanssaan oli mukava jutella matkustamisesta sillä hän oli mm. liftannut Afganistanissa. Jovan esitteli minulla keskustasta alueita, jotka eivät ole niin turistisia. Myöhemmin vielä istuimme puistossa pussikaljalla, joka on hyvin halpaa lystiä Serbiassa.
Jovanin lähdettyä kävin vielä itsekseni tutustumassa alueeseen, josta löytyy mm. vanha kuninkaallinen palatsi (nykyään kaupungintalo), Pyhän Markuksen kirkko ja Serbian parlamentti. Ruokaa löydettyäni olikin jo aika mennä tapaamaan Veljkoa, jonka luona aioin majoittua. Hostellilta tavarat haettuani Veljko tuli minua vastaan rautatieasemalle ja sen jälkeen suuntasimme yhdessä katsomaan Sveti Savaa, joka on maailman suurin ortodoksinen kirkko. Se sijaitsee hieman syrjemmässä keskustassa, joten olin erittäin iloinen, että olimme liikkeellä autolla. Kirkko näytti erittäin hienolta iltavalaistuksessaan. Kirkko on kuitenkin edelleen työn alla vaikka sen rakentaminen aloitettiin jo 1935. Ulkokuori valmistui 1989, mutta sisältä puuttuvat vielä koristelut. Syynä ovat olleet jatkuvat sodat ja Jugoslavian kommunistinen politiikka, jotka ovat hidastaneet kirkon rakentamista. Kirkon jälkeen Veljko esitteli minulle Ada Ciganlijan saaren, joka on Belgradin suurin virkistys- ja urheilualue. Kesällä se on täynnä ihmisiä, päivällä uimassa ja urheilemassa ja illalla bilettämässä. Itse tutustuin bilettämispuoleen, vaikka näytti alueella oleva tekojärvi huokuttelevan yöuimareitakin.
Seuraavana päivänä Veljko heitti minut ennen töihin lähtöään Zemunin kaupunginosaan. Zemun on periaatteessa oma pieni kaupunkinsa, vaikka hallinnollisesti kuuluukin Belgradiin. Se kuitenkin sijaitsee hieman syrjemmässä kaupungista ja Zemunista tuli heti mieleen rauhallinen pikkukaupunki tunnelma. Ensimmäiseksi nautin aamiaiseksi tuoreita burekeja leipomosta ja sen jälkeen olikin aika kierrellä ympäri Zemunia. Veljko oli suositellut minua vierailemaan Zemunissa, muuten en olisi varmaan tajunnutkaan tulla sinne. Zemun oli oikein viehättävä paikka. Sen vanha kaupunki on saksalaisten rakentama ja arkkitehtuuri eroaakin muusta Belgradista paljon. Kiipesin Zemunin yllä kohoavan Gardoš-kukkulan päälle, josta avautui hieno näkymä Zemunin yli Belgradiin. Kukkulalta alas tultuani lepäsin hetken Tonavan rannalla seuraten jonkin tv-ohjelman kuvauksia. Olen unohtanut mainita, että Belgradissa kuten Budapestissakin oli todella kuuma, lämpötila nousi joka päivä neljäänkymmeneen asteeseen.
Zemunista otin bussin takaisin Belgradiin. Matka oli todella lyhyt bussilla, n. 10 minuuttia. Belgradissa suuntasin taas Knez Mihailoville ja lähdin tutkimaan sen sivukatuja. Kävin katsomassa Belgradin ainoan moskeijan, Bajraklin, joka on yksi vanhimpia rakennuksia Belgradissa, vuodelta 1526. Löysin myös erään ottomaanihallitsijan haudan, muutaman kirkon, hienoja graffiteja ja Skadarlija-kävelykadun, joka oli ennen hyvin boheemihengailupaikka, vaikutti edelleenkin hyvin hipsteriltä. Lounaan jälkeen kävin vielä uudestaan Kalemegdanilla, josta suuntasin katsomaan rautatieaseman lähellä olevia kahta vuonna 1999 pommitettua isoa rakennusta. Rakennukset ovat mielestäni aika vaikuttava muisto sodan julmuudesta. Sieltä kävelin vielä kerran katsomaan Sveti Savaa, jotta saisin siitä kuvia myös valoisaan aikaan. Ilta alkoikin hämärtyä kun saavuin kirkon luokse ja kuvat otettuani suunnistin taas rautatieasemalle Veljkoa vastaan. Ennen Veljkon saapumista kävin ostamassa itselleni bussilipun Skopjeen seuraavalle päivälle.Veljko vei meidät syömään Uuden Belgradin puolelle, jossa on yksi katu täynnä pikaruokapaikkoja, jotka tarjoavat serbialaisia pikaruokia. Valtavan kokoisessa serbialaisessa hampurilaisessa riittikin syötävää, joten sen päälle oli hyvä käydä vielä kävelyllä joen varrella, jossa belgradilaiset perheet olivat viettämässä iltaa.
Aamulla olikin aika sanoa hyvästit Veljkolle. Hän heitti minut keskustaan ja aamiaisen nautittuani suunnistinkin suoraan bussiasemalle. Bussi kohti Skopjea lähti matkaan ja edessä oli 9 tuntia istumista täydessä, mutta onneksi ilmastoidussa bussissa. Bussin eka pysähtymispaikka oli matkan puolivälissä Nišin kaupungissa, joka sijaitsee eteläisessä Serbiassa. Maisemat olivat pääosin tasaista maissipeltoa, mutta kaikissa suunnissa näkyi kaukana kohovia kukkuloita ja vuoria. Makedoniaa lähestyessä maisema alkoi kuitenkin kohoilla enemmän, mutta sitten olikin auringonlaskun aika. Makedonian rajalle tultaessa oli jo täysin pimeää.
No comments:
Post a Comment