Balkan 2013: Skopje

Bussi saapui Skopjen bussiasemalle myöhässä ja kello lähenteli puoltayötä. Skopjessa majottauduin taas Couchsurfingin kautta ja majoittajakseni olin saanut tällä kertaa Igorin. Igor tuli minua asemalle vastaan, josta suuntasimme ensiksi etsimään ruokaa. 2 ensimmäistä tarkastamaamme paikkaa olivat jo kiinni, mutta kolmannessa tärppäsi ja sain kebabit (tai gyroksen kuten niitä Makedoniassa kutsutaan) vatsani täytteeksi. Sen jälkeen kävimme tarkastamassa Skopjen kuuluisan yöelämän. Nyt oli kuulemma hieman hiljaisempaa kuin yleensä, koska oli Ramadanin päätösjuhlat käynnissä ja ne ovat yleinen vapaa Makedoniassa. Ja kun kesällä on vapaata, kaikki häipyvät maaseudulle, jossa parhaat bileet kuulemma ovat. Mutta kyllä Skopjestakin elämää löytyi. Ensiksi hengailimme baarissa vanhan kaupungin puolella ja sitten menimme joenvarressa sijainneelle klubille. Balkanilla opin, että klubi tarkoittaa paikkaa, jossa soitetaan musiikkia kovalla, siellä on iso tanssilattia, juomat on kalliimpia kuin baarissa, ihmiset hyvinpukeutuneita (ja kauniita/komeita), mutta niissä ei missään tapauksessa tanssita! Tanssimista voi kuulemma harrastaa diskoissa, mutta niitä on vähemmän kuin klubeja. Klubeille tullaan vaan näyttäytymään ja vaan typerä ulkomaalainen känniääliö ottaisi siellä yhtään tanssiaskelta. Noh, musiikki oli todella hyvää klubilla jossa olimme, mutta seisoin paikoilla kuten kaikki paikallisetkin.

Igor oli päivän töissä, joten lähdin herättyäni kiertämään kaupungin ympäri. Ensimmäiseksi opin, että Skopjessa käytetään kaksikerroksisia busseja kuten Englannissa. Seuraavaksi törmäsin moderniin ortodoksikirkkoon, joka olisi kuulemma kansalliskirkko. Sitten edessäni kohosikin Skopjen ylle nouseva linnoitus. Ylitin joen siltaa pitkin, jonka molemmissa päissä seisoivat valtavat leijonapatsaat. Ja sillalta näinkin sitten ihmeen, jota en osannut ollenkaan odottaa. Nimittäin Skopjen keskustan. Skopje tuhoutui vuonna 1963 maanjäristyksessä, ja koko Jugoslavian vallan ajan se oli aikamoista takapajulaa. Itsenäistyttyään poikkeuksellisesti ilman sotaa on maassa rakennettu kansallista identiteettiä ja maan johto onkin nähnyt parhaakseen panostaa valtaviin patsaisiin ja kreikkalaisilta temppeleiltä näyttäviin taloihin, joilla voidaan koristella Skopjen keskusta. Kansa ei ole hyppinyt tästä riemuissaan. Keskustan keskeiseksi paikaksi on tullut valtava Aleksanteri Suuren patsas ja sitä ympäröivä Makedonian aukio. Patsaan ympärillä on suihkulähde, jossa vesi tanssii musiikin tahdissa. Illalla lisänä on vielä valot. Ja tietysti aukiolta löytyy myös valtava Makedonian lippu. Aukiolta lähtevän kävelykadun varrelta löytyy Äiti Teresan muistotalo sillä hän syntyi Skopjessa albanialaiseen perheeseen. Kävelykadun loppupäässä on kansallismuseo, joka on tehty maanjäristyksessä vaurioituneen entisen rautatieaseman sisälle. Museon kello on pysähtynyt maanjäristyksen kellon aikaan.

Palattuani takaisin aukiolle ylitin joen ylittävän vanhan sillan, joka onnistuttu kadottamaan kaiken uuden kiiltävän keskelle. Sillan toisella puolella Aleksanteri Suurelle vilkuttaa hänen isänsä patsas lähes yhtä valtavana. Patsaan takaa alkaa ehdottomasti suosikkialueeni Skopjessa, nimittäin  Skopjen vanha kaupunki. Ensimmäiseksi kävin nauttimassa herkulliset cevapit lounaaksi ja sen jälkeen lähdin tutkimaan aluetta. Alue on alunperin ollut makedonianturkkilaisten asuttama, mutta nykyään se on täynnä kauppoja ja baareja. Paitsi tänään kaikki oli kiinni, koska oli Ramadanin loppubileet. Koko vanha kaupunki oli täysin kuollut ja missään ei näkynyt ketään. Kiertelin ilman suuntaa ympäriinsä bongaillen moskeijoita. Kävin myös kirkossa, joka oli rakennettu osittain maan alle, koska osmaanien vallan aikaan kirkkoja ei saanut rakenta moskeijoita korkeammalle. Kirkon vahtimestari antoi minulle kierroksen englannin, saksan ja makedonian yhdistelmällä, mutta pääkohdat tuli kyllä selviksi. Kirkolta suuntasin kukkulan päälle kohti linnoitusta. Linnoituksen portilla oli iso kyltti, joka sanoi sen olevan suljettu yleisöltä. Portin takana ollut vartija kuitenkin jo huuteli ja huitoi minulle, että olisin tervetullut sisälle kyltistä huolimatta. Tässä vaiheessa päivää aurinko alkoi taas mukavasti paahtamaan ja linnoituksessa olo tuntui paistinpannulla kävelyltä. Kiipeilin aitojen yli ihailemaan maisemia muurin päältä. Sain olla ihan yksikseni, pois lähtiessä törmäsin kolmeen turkkilaiseen turistiin. Linnoitukselta lähdin kävelemään takaisin Igorin luokse.

Illalla menin Couchsurfing-tapaamiseen, jonka paikalliset jäsenet olivat järjestäneet. Tapaamisessa olleet ihmiset olivat erittäin hyvää seuraa ja istuimmekin baarissa monta tuntia. Kolme viimeistä meistä menimme vielä syömään yhdessä pizzat, ja takaisin Igorin luokse saavuinkin vasta neljän aikoihin. Aamulla (tai oikeastaan iltapäivällä...) oli aika taas pakata. Ennen lähtöäni Igor juotti minulle isänsä valmistamaa rakijaa, joka oli erittäin tujua tavaraa. Hyvä ettei henki lähtenyt! Rakijashottien ja hyvästien jälkeen suuntasin kohti bussiasemaa ja otin ensimmäisen bussin kohti Makedonian kesäpääkaupunkia Ohridia.