Elokuussa 2013 päätin lähteä tutkimaan Balkania, joka on ollut jo haaveissa pitkään ja vihdoin löytyi sopiva aika tehdä tuo kierros. Matka alkoi tällä kertaa Turusta, josta otin Wizzairin lennon Budapestiin. Lento saapui hieman ennen keskiyötä ja jälleen kerran ystäväni Bence oli minua vastassa, tällä kertaa siskonsa ja siskon poikaystävän kanssa, joka sai toimia kuskina. Ajoimme suoraan Bencen luo, joka oli juuri muuttaneet uuteen asuntoon Budan puolelle. Söimme hieman illallista ja vaihtelimme kuulumiset ennen nukkumaanmenoa.
Seuraavana päivänä Bencellä oli menoja, joten lähdin yksikseni kiertelemään kaupunkia. Lämpötila lähenteli neljääkymmentä astetta ja kaupungilla olo oli aika tuskaa. Koska viimeksi olin jo kierrellyt aika hyvin keskustan alueen suuntasinkin nyt keskustan ulkopuolelle katsomaan Memento Parkin. Memento Park on pieni puisto, jonne on kerätty kommunistisen hallinnon loputtua hylätyksi tulleita patsaita ja muistomerkkejä. Puistosta löytyy muutama Lenin ja Marx (ja myös pelkät Leninin kengät) ja muita mielenkiintoisia patsaita, mutta alueen kiertäminen oli aika tuskaa paahtavassa kuumuudessa.
Suuntasin takaisin keskustaan, ja lähdin kiipeämään ylös Gellértin kukkulaa, mutta sekin täytyi luovuttaa puolivälissä, koska oli aivan liian kuuma. Näkymät kukkulalla olevan ristin luota olivat kuitenkin jo hienot. Lähdin suunnistamaan kohti Keletin rautatieasemaa, mutta pysähtelin matkalla usein vilvoittelemaan. Keletillä tapasin Bencen ja ostin lipun seuraavaksi päiväksi yöjunaan, jonka suuntana oli Belgrad Serbiassa. Keletiltä suuntasimme supermarketin kautta Bencen kaverin synttäreille. Bileet oli hyvät ja unkarilaiset innostuivat valtavasti kun soitin Suomen kesähitin Levikset repee :D. Kotiinpaluu sujui maailman pisimmän yöbussilinjan kyydissä, linja kiersi koko kaupungin. Tai sitten vaan humalassa tuntui siltä.
Viimeisen Budapest päivän vietin nukkuessa krapulaa pois samalla kun Bence-raukka joutui olemaan töissä. En saanut itseäni liikautettua tien toisella puolella ollutta Mäkkäriä pidemmälle. Ennen lähtöä juna-asemalla nautimme Bencen kanssa hänen isoäitinsä valmistaman aterian ja sitten oli taas hyvästien aika, mutta enköhän taas pian päädy takaisin Budapestiin.
Juna Belgradiin oli täynnä ja pian kävi selväksi että nukkumista oli turha harkita. Musiikkia kuunnellen ja ihmisiä seuraten matka kuitenkin sujui ihan hyvin.
No comments:
Post a Comment