Balkan 2013: Mostar

Aamun sarasteassa meitä lähti iso porukka hostellilta kohti Sarajevon juna-asemaa. Koska lähtijöitä oli paljon, jaettiin taksit joiden hinnaksi ei tullut paljon mitään. Seuraavana kohteena oli Mostar läntisessä Bosnia-Hertsegovinassa. Junia kulkee Sarajevosta Mostariin vain kahdesti päivässä ja olin päätynyt ottamaan aamujunan, koska maisemat olivat kuulemma hienot matkalla. Hintakin oli halvempi kuin bussilipussa. Jaoin vaunuosaston yhden tutun britin ja kahden tutun amerikkalaisen kanssa. Noh, se maisemien katselu jäi lopulta aika vähiin sillä meiltä kaikilta oli taju pois aika nopeasti. Hienoja vuoria näin aina vaihtaessa asentoa. Mostarissa konduktööri kävi huutamassa meidät hereille.

Juna-asemalta suuntasin etsimään hostelliani, joka sijaitsekin aivan sen lähellä. Kaduilla ei kuitenkaan ollut nimikylttejä, joten kävin yhdessä väärässä hostellissa ennen kuin löysin omani. Olin varannut paikan Majdas Hostelista, jonka sisäpihalla oli vielä aamiainen käynnissä, kun tulin paikalle. Hostellissa oli joka aamu tarjolla omistajan itse kokkaama aamiainen mikä oli todella hyvää! Juteltuani hieman muiden asukkaiden kanssa olo oli ensiksi hieman outo sillä vaikutti, että olin saapunut jonkinlaiseen kulttiin sillä kukaan ei näyttänyt haluavan lähteä pois hostellista ja kaikki suosittelivat suu vaahdoten hostellin järjestämää päiväretkeä. Noh päädyinkin sitten varaamaan paikan seuraavan päivän retkelle.

Huonepaikkani saatuani lähdin kävelemään kaupungille. Mostar ei ole iso kaupunki joten saavuin nopeasti jo sen vanhan kaupungin alueelle. Vanhassa kaupungissa on sööttejä kivitaloja ja monta moskeijaa, mutta se ei ole kovin suuri aluea. Turisteja toki oli paljon, joista suurin osa oli päiväretkeilijöitä Kroatian ja Montenegron rannoilta. Mostarin kuuluisin nähtävyys on sen vanha silta, jonka ottomaanit aikanaan sinne rakensivat. Kroaatit kuitenkin räjäyttivät sen vuonna 1993 Bosnian sodasssa, mutta nyt silta taas seisoo ylpeänä Neretva-joen yllä. Ensi näkymä sillasta oli vaikuttava ja tietysti tuli paljon räpsittyä kuvia. Siltaa ihailemasta tapasin myös brittituttuni ja yhdessä jatkoimme kaupungin tutkiskelua. Vanhan kaupungin jälkeen kävimme myös katsomassa kaupungin uudempia osia, josta löytyy mm. Bruce Leen patsas sekä pommitettuja pankkirakennuksia. Nautimme lounaaksi hyvää burekkia ja jäätelöä. Lähdimme takaisin hostellille ja sovimme, että tapaamme illalla ja menemme yhdessä syömään.
Illalla kumpikin meistä oli koonnu porukan kokoon hostelleiltamme ja meitä lähti iso porukka nauttimaan merenantimia ravintolaan. Söin juustolla täytettyjä mustekaloja, jotka oli erinomaisia! Ruoan jälkeen lähdimme vielä oluelle, jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan ja odottamaan huimista päiväretkeä, joka tulisi viemään koko päivän.

Seuraavana päivänä oli retken aikana. Retken parhain anti oli oppaamme kertomat tarinat hänen kokemuksistaan sodasta ja sen vaikutuksista Bosnian nykyiseen tilanteeseen. Opas on suurin syy minkä takia suosittelen retkelle lähtöä, hän osasi olla samalla sekä hullu että opettavainen. Hullu mm. sen takia, että ajateltiin ties millä eri tavoilla ja luukutettiin musiikkia täysillä. Ja kaikille ei muuten riittänyt istumapaikkoja, vaan osa istui takarontissa bassojen päällä. Mutta retkeen kuului pysähtymiset 4 eri paikassa. Ensiksi kävimme Međugorjen pyhiinvaelluskylässä, jossa 80-luvulla muutamat lapset näkivät Neitsyt Marian ja nykyään se on suuri turistikohde pyhiinvaeltajille. Seuraavaksi pysähdyimme Kravicen vesiputouksilla, jossa kävimme uimassa erittäin kylmässä vedessä ja nautimme herkullisen lounaan. Vesiputouksien jälkeen vierailimme Počiteljin kylässä, joka on vanha keskiaikainen kylä ottomaanivaikutteilla. Kylän sijainti on hieno jokilaakson rinteessä muurien ympäröimänä. Nautimme kylässä iltapalaa vanhan rouvan luona, joka on yksi harvoista kylään sodaan jälkeen palanneista. Viimeiseksi kävimme Blagajin kylässä, jossa sijaitsee sufilainen luostari todella upeassa paikassa kallioseinämän alla. Luostarin vieressä on luola, jonka sisältä virtaa joki.
Tulimme takaisin retkeltä hostellille vasta lähes keskiyöllä, mutta päivä oli todella antoisa ja opettavainen. Seuraavana aamuna otin bussin kohti reissun viimeistä kohdetta eli Kroatian Dubrovnikia.