Balkan 2013: Dubrovnik

Bosnia jäi taakse ja nopeasti Kroatian rajan jälkeen tultiinkin jo merenrannalle. Maisemat matkalla kohti Dubrovnikia olivat upeat, meri kimalteli kirkkaansinisenä. Pieni kaistele Bosniaa matkalla oli mielenkiintoinen rajakuriositeetti ja yllätyin, että siinä vaivauduttiin tarkastamaan passit.
Pian bussi saapuikin Dubrovnikin linja-autoasemalle. Asema sijaitsee pitkän matkan päässä vanhasta kaupungista, jossa hostellini oli. Otin siis bussin vanhan kaupungin porteille. Hostellin sivuilla oli ollut selkeät ohjeet kuinka päästä hostellille mahdollisimman vähällä portaiden kiipeämisellä sillä Dubrovnikissä riittää rappusia! Löysinkin pian hostellin ja sisäänkirjauduttuani menin lepäämään. Huoneen vessan ikkunasta avautui hieno näkymä vanhan kaupungin yli.
Ensimmäisenä iltana en juurikaan tehnyt mitään. Jutustelin muiden matkailijoiden kanssa ja kävin syömässä kroatialaisen version hampurilaisesta. Dubrovnik ei ole iso paikka ja seuraavana päivänä olisi koko päivä aikaa tutustua nähtävyyksiin.

Aamulla heräsin ajoissa ja suuntasin heti kohti Dubrovnikin suurinta nähtävyyttä kaupungin muureja. Verrattuna aiempiin matkakohteisiini tällä reissulla Dubrovnik oli ylivoimaisesti turistisin. Kaikkina vuorokauden aikoina vanhan kaupungin pääkadulla vilisi ihmisiä. Suurin osa vaikutti olevan italialaisia, mutta lähes kaikki muutkin kansallisuudet tuli bongattua. Muurille kannattaa siis suunnata aamusta ennen kuin suurimmat turistilaumat saapuvat risteilyaluksilta. Myöskin ilma ei ole vielä aamusta niin kuuma, mutta täytyy myöntää, että kävelyn loppuvaiheessa hiki jo virtasi kunnolla. Muurikävely oli oikein mukava tapa aloittaa päivä ja näkymät olivat upeat. Etenkin kävelyn korkeimmassa kohdassa pohjoismuurilla on hauska katsella kaupungin yli, joka näyttää aivan punatiilikattoiselta tilkkutäkiltä. Ja sininen meri ympäröi kaikkea. Kierroksen voi jättää kesken puolessa välissä, jos kestävyys ei riitä, mutta kävelymatka ei kyllä ole fyysisesti paljoakaan vaativa, portaita tosin on paljon. Muurilta poistuessani vastaan kävely jo suuria turistilaumoja, joten ajoitukseni oli ollut loistava. Muurin jälkeen kävin kävelemässä päämäärättömästi ympäri kaupunkia ja vierailin valokuvamuseossa, jossa on näytillä sotavalokuvia. Itseeni teki vaikutuksen Sudanin kriisialueista kertonut näyttely.

Museon jälkeen menin hostellille hetkeksi keräämään voimia ja miettimään missä voisin vielä käydä. Päätin lähteä vierailemaan vanhan kaupungin vierellä olevalla Lokrumin saarella. Saarelle pääsee satamasta lähtevillä veneillä, joita menee tasaiseen tahtiin. Saarella oli paljon ihmisiä viettämässä kaunista kesäpäivää, rannat olivat aivan täynnä ihmisiä. Saarella ei ole hiekkarantaa, mutta tasaisia kallioita riittää auringonottoon. Nudistiranta löytyy myös sitä kaipaaville. Saarella on joitakin vanhoja rakennuksia kuten entinen luostari ja puutarhoja sekä valtavasti riikinkukkoja. Suurin osa saaresta on kuitenkin metsää. Saarelta löytyy myös pieni suolajärvi ja sen korkeimmalta kohdalta voi käydä katselemassa Dubrovnikia. Saari on oikein mukava paikka rentoutumiselle. Saarikierroksen jälkeen suuntasin takaisin maihin.

Illalla kävin syömässä brittiläisen huonetoverini kanssa, jonka jälkeen hostellilla hengailimme muiden vieraiden kanssa. Britin kanssa halusimme lähteä istumaan vielä baariin ja saimme yhden norjalaisen mukaamme. Kaupungilta löysimme seuraksi vielä kolme erittäin tyhmää amerikkalaista tyttöä. Kotimatkalla yritimme seisoa erään rakennuksen seinästä törröttävän kiven päällä. Legendan mukaan henkilö, joka pystyy seisomaan kiven päällä ja ottamaan paitansa pois ja laittamaan sen takaisin päälleen, tulee olemaan onnekas loppuelämänsä. Tai jotain vastaavaa, en muista enää. Monet ihmiset yrittävät seisoa kiven päällä epäonnistuen ja itsekin sitä koetin ja huomasin sen olevan todella vaikeaa. Mutta sitten huonetoveribrittini teki temput ja pystyi seisomaan kivellä ja ottamaan paitansa pois ja laittamaan takaisin päälleen. Hän joutui uusimaan tempun kolme kertaa, jotta kaikki ohikulkijat uskoisivat. Eräs paikallinen nainen sanoi, ettei hän ole koskaan kuullut, että kukaan olisi onnistunut tempussa.
Tempun onnistuminen oli hieno päätös illalle ja myös matkalleni. Aamulla herättyäni suunnistin saman tien kohti lentokenttää, josta Norwegianin lennolla pääsin takaisin Helsinkiin.
Balkanin retki oli hieno matka, jota olin haaveillut tekeväni jo pitkään. Vielä pitää tulla kuitenkin takaisin alueelle kokemaan lisää Kroatiaa ja Bosniaa sekä Albania joka piti tällä kertaa jättää välistä. Ja riittää alueen muissakin maissa vielä tutkittavaa!

Balkan 2013: Mostar

Aamun sarasteassa meitä lähti iso porukka hostellilta kohti Sarajevon juna-asemaa. Koska lähtijöitä oli paljon, jaettiin taksit joiden hinnaksi ei tullut paljon mitään. Seuraavana kohteena oli Mostar läntisessä Bosnia-Hertsegovinassa. Junia kulkee Sarajevosta Mostariin vain kahdesti päivässä ja olin päätynyt ottamaan aamujunan, koska maisemat olivat kuulemma hienot matkalla. Hintakin oli halvempi kuin bussilipussa. Jaoin vaunuosaston yhden tutun britin ja kahden tutun amerikkalaisen kanssa. Noh, se maisemien katselu jäi lopulta aika vähiin sillä meiltä kaikilta oli taju pois aika nopeasti. Hienoja vuoria näin aina vaihtaessa asentoa. Mostarissa konduktööri kävi huutamassa meidät hereille.

Juna-asemalta suuntasin etsimään hostelliani, joka sijaitsekin aivan sen lähellä. Kaduilla ei kuitenkaan ollut nimikylttejä, joten kävin yhdessä väärässä hostellissa ennen kuin löysin omani. Olin varannut paikan Majdas Hostelista, jonka sisäpihalla oli vielä aamiainen käynnissä, kun tulin paikalle. Hostellissa oli joka aamu tarjolla omistajan itse kokkaama aamiainen mikä oli todella hyvää! Juteltuani hieman muiden asukkaiden kanssa olo oli ensiksi hieman outo sillä vaikutti, että olin saapunut jonkinlaiseen kulttiin sillä kukaan ei näyttänyt haluavan lähteä pois hostellista ja kaikki suosittelivat suu vaahdoten hostellin järjestämää päiväretkeä. Noh päädyinkin sitten varaamaan paikan seuraavan päivän retkelle.

Huonepaikkani saatuani lähdin kävelemään kaupungille. Mostar ei ole iso kaupunki joten saavuin nopeasti jo sen vanhan kaupungin alueelle. Vanhassa kaupungissa on sööttejä kivitaloja ja monta moskeijaa, mutta se ei ole kovin suuri aluea. Turisteja toki oli paljon, joista suurin osa oli päiväretkeilijöitä Kroatian ja Montenegron rannoilta. Mostarin kuuluisin nähtävyys on sen vanha silta, jonka ottomaanit aikanaan sinne rakensivat. Kroaatit kuitenkin räjäyttivät sen vuonna 1993 Bosnian sodasssa, mutta nyt silta taas seisoo ylpeänä Neretva-joen yllä. Ensi näkymä sillasta oli vaikuttava ja tietysti tuli paljon räpsittyä kuvia. Siltaa ihailemasta tapasin myös brittituttuni ja yhdessä jatkoimme kaupungin tutkiskelua. Vanhan kaupungin jälkeen kävimme myös katsomassa kaupungin uudempia osia, josta löytyy mm. Bruce Leen patsas sekä pommitettuja pankkirakennuksia. Nautimme lounaaksi hyvää burekkia ja jäätelöä. Lähdimme takaisin hostellille ja sovimme, että tapaamme illalla ja menemme yhdessä syömään.
Illalla kumpikin meistä oli koonnu porukan kokoon hostelleiltamme ja meitä lähti iso porukka nauttimaan merenantimia ravintolaan. Söin juustolla täytettyjä mustekaloja, jotka oli erinomaisia! Ruoan jälkeen lähdimme vielä oluelle, jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan ja odottamaan huimista päiväretkeä, joka tulisi viemään koko päivän.

Seuraavana päivänä oli retken aikana. Retken parhain anti oli oppaamme kertomat tarinat hänen kokemuksistaan sodasta ja sen vaikutuksista Bosnian nykyiseen tilanteeseen. Opas on suurin syy minkä takia suosittelen retkelle lähtöä, hän osasi olla samalla sekä hullu että opettavainen. Hullu mm. sen takia, että ajateltiin ties millä eri tavoilla ja luukutettiin musiikkia täysillä. Ja kaikille ei muuten riittänyt istumapaikkoja, vaan osa istui takarontissa bassojen päällä. Mutta retkeen kuului pysähtymiset 4 eri paikassa. Ensiksi kävimme Međugorjen pyhiinvaelluskylässä, jossa 80-luvulla muutamat lapset näkivät Neitsyt Marian ja nykyään se on suuri turistikohde pyhiinvaeltajille. Seuraavaksi pysähdyimme Kravicen vesiputouksilla, jossa kävimme uimassa erittäin kylmässä vedessä ja nautimme herkullisen lounaan. Vesiputouksien jälkeen vierailimme Počiteljin kylässä, joka on vanha keskiaikainen kylä ottomaanivaikutteilla. Kylän sijainti on hieno jokilaakson rinteessä muurien ympäröimänä. Nautimme kylässä iltapalaa vanhan rouvan luona, joka on yksi harvoista kylään sodaan jälkeen palanneista. Viimeiseksi kävimme Blagajin kylässä, jossa sijaitsee sufilainen luostari todella upeassa paikassa kallioseinämän alla. Luostarin vieressä on luola, jonka sisältä virtaa joki.
Tulimme takaisin retkeltä hostellille vasta lähes keskiyöllä, mutta päivä oli todella antoisa ja opettavainen. Seuraavana aamuna otin bussin kohti reissun viimeistä kohdetta eli Kroatian Dubrovnikia.