Pian bussi saapuikin Dubrovnikin linja-autoasemalle. Asema sijaitsee pitkän matkan päässä vanhasta kaupungista, jossa hostellini oli. Otin siis bussin vanhan kaupungin porteille. Hostellin sivuilla oli ollut selkeät ohjeet kuinka päästä hostellille mahdollisimman vähällä portaiden kiipeämisellä sillä Dubrovnikissä riittää rappusia! Löysinkin pian hostellin ja sisäänkirjauduttuani menin lepäämään. Huoneen vessan ikkunasta avautui hieno näkymä vanhan kaupungin yli.
Ensimmäisenä iltana en juurikaan tehnyt mitään. Jutustelin muiden matkailijoiden kanssa ja kävin syömässä kroatialaisen version hampurilaisesta. Dubrovnik ei ole iso paikka ja seuraavana päivänä olisi koko päivä aikaa tutustua nähtävyyksiin.
Aamulla heräsin ajoissa ja suuntasin heti kohti Dubrovnikin suurinta nähtävyyttä kaupungin muureja. Verrattuna aiempiin matkakohteisiini tällä reissulla Dubrovnik oli ylivoimaisesti turistisin. Kaikkina vuorokauden aikoina vanhan kaupungin pääkadulla vilisi ihmisiä. Suurin osa vaikutti olevan italialaisia, mutta lähes kaikki muutkin kansallisuudet tuli bongattua. Muurille kannattaa siis suunnata aamusta ennen kuin suurimmat turistilaumat saapuvat risteilyaluksilta. Myöskin ilma ei ole vielä aamusta niin kuuma, mutta täytyy myöntää, että kävelyn loppuvaiheessa hiki jo virtasi kunnolla. Muurikävely oli oikein mukava tapa aloittaa päivä ja näkymät olivat upeat. Etenkin kävelyn korkeimmassa kohdassa pohjoismuurilla on hauska katsella kaupungin yli, joka näyttää aivan punatiilikattoiselta tilkkutäkiltä. Ja sininen meri ympäröi kaikkea. Kierroksen voi jättää kesken puolessa välissä, jos kestävyys ei riitä, mutta kävelymatka ei kyllä ole fyysisesti paljoakaan vaativa, portaita tosin on paljon. Muurilta poistuessani vastaan kävely jo suuria turistilaumoja, joten ajoitukseni oli ollut loistava. Muurin jälkeen kävin kävelemässä päämäärättömästi ympäri kaupunkia ja vierailin valokuvamuseossa, jossa on näytillä sotavalokuvia. Itseeni teki vaikutuksen Sudanin kriisialueista kertonut näyttely.
Museon jälkeen menin hostellille hetkeksi keräämään voimia ja miettimään missä voisin vielä käydä. Päätin lähteä vierailemaan vanhan kaupungin vierellä olevalla Lokrumin saarella. Saarelle pääsee satamasta lähtevillä veneillä, joita menee tasaiseen tahtiin. Saarella oli paljon ihmisiä viettämässä kaunista kesäpäivää, rannat olivat aivan täynnä ihmisiä. Saarella ei ole hiekkarantaa, mutta tasaisia kallioita riittää auringonottoon. Nudistiranta löytyy myös sitä kaipaaville. Saarella on joitakin vanhoja rakennuksia kuten entinen luostari ja puutarhoja sekä valtavasti riikinkukkoja. Suurin osa saaresta on kuitenkin metsää. Saarelta löytyy myös pieni suolajärvi ja sen korkeimmalta kohdalta voi käydä katselemassa Dubrovnikia. Saari on oikein mukava paikka rentoutumiselle. Saarikierroksen jälkeen suuntasin takaisin maihin.
Illalla kävin syömässä brittiläisen huonetoverini kanssa, jonka jälkeen hostellilla hengailimme muiden vieraiden kanssa. Britin kanssa halusimme lähteä istumaan vielä baariin ja saimme yhden norjalaisen mukaamme. Kaupungilta löysimme seuraksi vielä kolme erittäin tyhmää amerikkalaista tyttöä. Kotimatkalla yritimme seisoa erään rakennuksen seinästä törröttävän kiven päällä. Legendan mukaan henkilö, joka pystyy seisomaan kiven päällä ja ottamaan paitansa pois ja laittamaan sen takaisin päälleen, tulee olemaan onnekas loppuelämänsä. Tai jotain vastaavaa, en muista enää. Monet ihmiset yrittävät seisoa kiven päällä epäonnistuen ja itsekin sitä koetin ja huomasin sen olevan todella vaikeaa. Mutta sitten huonetoveribrittini teki temput ja pystyi seisomaan kivellä ja ottamaan paitansa pois ja laittamaan takaisin päälleen. Hän joutui uusimaan tempun kolme kertaa, jotta kaikki ohikulkijat uskoisivat. Eräs paikallinen nainen sanoi, ettei hän ole koskaan kuullut, että kukaan olisi onnistunut tempussa.
Tempun onnistuminen oli hieno päätös illalle ja myös matkalleni. Aamulla herättyäni suunnistin saman tien kohti lentokenttää, josta Norwegianin lennolla pääsin takaisin Helsinkiin.
Balkanin retki oli hieno matka, jota olin haaveillut tekeväni jo pitkään. Vielä pitää tulla kuitenkin takaisin alueelle kokemaan lisää Kroatiaa ja Bosniaa sekä Albania joka piti tällä kertaa jättää välistä. Ja riittää alueen muissakin maissa vielä tutkittavaa!
No comments:
Post a Comment