Lento saapui Tegelin kentälle, josta ensimmäisenä ostin matkalipun, jolla pääsee kätevästi kiertelemään ympäri Berliiniä ja sen lähialueita. Tarkoituksenani oli majoittua kaverini Peterin luona Charlottenburgin kaupunginosassa. Hän oli kuitenkin töissä, joten tapasin hänen kaverinsa Timonn kanssa Jungfernheidin metroasemalla. Timo opasti minut Peterin asunnolle ja tavarat sinne heitettyäni lähdimme lounaalle. Lounaspaikaksi valikoitui mainio kalatori Charlottenburgissa, jossa otin kalaleikkeen erittäin herkullisen perunasalaatin kera. Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle lähialueille. Pian saavuimmekin Keisari Vilhelmin muistokirkolle (Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche). Kirkko on kuuluisa siitä, että se vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta sitä ei ole kunnostettu täysin sen jälkeen. Kirkko on jätetty muistuttamaan sodan kauhuista. Yllättyin kuitenkin siitä, että sisällä oli kauniita mosaiikkeja. Kirkon viereen oli rakennuttu moderni osa, joka oli myös yllätys minulle. Se oli koristeltu sinisin ikkunalasein ja minun mielestäni se oli erittäin upea. Ulkoapäin moderni osa oli kuitenkin ruma harmaa laatikko, joten senkin takia sisäosat yllättivät. Kirkon kiertämisen jälkeen menimme kahville ja shoppailemaan Kurfürstendamm-kadulle, jossa sijaitsee suurimmaksi osaksi kalliimpia liikkeitä, mutta on siellä mm. H&M köyhemmillekin. Timon täytyi lähteä töihin, joten lähdin kulkemaan takaisin Peterin luokse. Matkalla ostin itselleni dönerit, koska täytyyhän Berliinissä döneriä syödä! Peterin saavuttua kotiin ilta sujui jutellessa ja yhdessä kokkaillessa.
Toisena Berliinin päivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ilma oli erittäin keväinen. Ja tänään oli myös minun syntymäpäiväni! Söimme Peterin kanssa aamiaisen yhdessä, jonka jälkeen hänen täytyi taas rientää töihin. Mutta ei minun silti syntymäpäiviäni yksin tarvinnut viettää! Päivä oli tarkoitus viettää ystäväni Ugurin kanssa, joka opiskelee Berliinin lähistöllä. Mutta ennen tapaamistamme kävin vilkaisemassa Charlottenburgin palatsia, joka sijaitsee aivan Peterin kodin lähellä. Palatsi on erittäin viehättävä, mutta aikaa ei ollut mennä tutustumaan, miltä se näyttäisi sisältä. Palatsilta suuntasin Berliinin päärautatieasemalle, jossa tapaisin Ugurin. Matka sujui bussin ja junan kanssa nopeasti. Berliinin päärautatieasema on valtava nykyaikainen rakennelma, jossa junia menee monessa kerroksessa ja sieltä löytyy monia kauppoja ja ravintoloita. Uguria odotellessa minulla oli aikaa hieman kävellä ympäriinsä. Pian kuitenkin spottasin Ugurin McDonald'sin jonosta ostamassa itselleen välipalaa.
Asemalta lähdimme kävelemään kohti valtiopäivätaloa (Reichstagsgebäude). Olin varannut meille netistä vierailuajan, jotta pääsimme talon katolle katselemaan maisemia. Katolla vierailu on ilmaista, mutta se tosiaan pitää varata etukäteen. Olimme hieman etuajassa, mutta ei se haitannut ja pääsimme sisälle. Vartijat olivat hieman vihaisia meille, kun kävelimme liian hitaasti, koska Ugurin kanssa vaihdoimme tiiviisti kuulumisia. Katolta on hienot näkymät Berliinin yli ja modernin lasikuvun ympäri pääsee kävelemään aina huipulle asti. Maisemista ei kuitenkaan kauheasti muistoja jäänyt, koska juoruilumme oli niin tiivistä! Reichstagin jälkeen suuntasimme vilkaisemaan Brandenburgin portin (Brandenburger Tor) ja holokaustimuistomerkin (Holocaust-Mahnmal). Muistomerkiltä suuntasimme Potsdamer Platzille ja Checkpoint Charlielle. Ugur halusi näyttää hyvän turkkilaisen ravintolan, joten lähdimme metrolla Weddingiin. Ravintola oli valitettavasti kiinni, mutta onneksi naapurustossa oli myös muita turkkilaisia paikkoja. Nautimme lounaaksi suosikkiani mantia ja Ugur osti minulle myös synttärikakun! Lounaan jälkeen Ugur lähti takaisin kotikaupunkiinsa ja minä lähdin lepäämään Peterin luokse ennen illan rientoja. Peterin saavuttua kotiin lähdimme yhdessä syömään Kreuzbergiin. Menimme paikkaan, jonka nimi on Markthalle Neun. Se on vanha kauppahalli, jossa voi ostaa ruokia ja juomia kojuista. Herkullisennäköistä ruokaa oli vaikka millä mitalla! Ostin itselleni pulled pork sandwichin ja vietnamilaisen munakkaan. Peter oli hankkinut kuplivaa synttärijuomaksi ja kutsunut kavereitaan, joten meillä oli oikein mukava illanvietto! Ruoan jälkeen lähdin Peterin ja Timon kanssa baariin. Baarissa päädyin juttelemaan random-ihmisten kanssa ja sain kutsun lähteä klubille, jonne sitten lähdin. Peterin ja Timon täytyi palata kotiin, koska molemmilla oli aikainen aamu seuraavana päivänä. Loppuyö sujui erittäin mielenkiintoisessa seurassa jossain päin Berliiniä (saattoi olla Neukölln). Kotiin tulin vasta, kun aurinko jo paistoi.
Muutaman tunnin unien jälkeen raahasin itseni ulos kiertelemään lisää kaupunkia. Ensiksi suuntasin Kreuzbergiin kiertelemään turkkilaisella torilla, joka on auki 2 kertaa viikossa. Ostin paljon erilaisia herkkuja, torilta saa aivan samat tuotteet kuin Istanbulista.
Antoisan torikierroksen jälkeen lähdin kävelemään Kreuzbergin läpi kohti Spree-joen rantaa. Matkalla tuli kuvattua paljon upeaa katutaidetta. Joen rannalla odotti upea vanha Oberbaum-silta (Oberbaumbrücke) ja sen toisella puolella alkoi Berliinin ehkä kuuluisin nähtävyys eli East Side Gallery. East Side Gallery on kuuluisin jäljellä oleva pätkä Berliinin muuria ja se on maalattu koko pituudeltaan täyteen taidetta. Yhteensä 102 artistia on maalannut teoksensa muuriin. Kävelin koko muurin pituuden verran ja ihailin taidetta. Kuulemma kesäisin paikalla on todella paljon turisteja, mutta helmikuussa turisteja oli runsaasti, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi ja kuvia sai otettua helposti. Suosituimpien kuvien edessä kuten Brezhnevin ja Honeckerin suudelman edessä joutui odottelemaan hieman ennen kuin sai oman "kuvausvuoron".
East Side Galleryltä päädyin pitkän haahuilun jälkeen keskustaan Museosaarelle (Museuminsel). Museot ovat suurimmaksi osaksi remontissa tällä hetkellä ja olin liian väsynyt vierailemaan yhdessäkään sisällä, mutta ensi kerralla sitten! Museosaari on Unescon maailmanperintökohde. Museosaarelta kävelin kierrellen kohti Alexanderplatzia.
Alexanderplatz oli Itä-Berliinin keskus ja se näkyy selvästi tänä päivänäkin. Aukion arkkitehtuuri on suoraa itäblokkiarkkitehtuurin oppikirjasta. Aukion päänähtävyys on sen vieressä kohoava TV-torni (Fernsehturm), joka näkyy kaikkialle Berliinissä. Olin sitä jo ehtinyt ihailla monta päivää, mutta nyt olin sen juurella. Aukio oli osittain suljettu ja ihmisiä oli kerääntynyt kukuilemaan, mitä oikein oli tekeillä. Poliiseja oli paljon ja raitiovaunut oli pysäytetty. Muutaman minuutin pällistelyn jälkeen tuli selväksi, että kyseessä oli pommiuhka! Bussipysäkille oli hylätty Ikean kassi. Kassi todettiin kuitenkin nopeasti vaarattomaksi ja elämä jatkui aukiolla normaaliin tapaan.
Jalat eivät enää kauheasti tykänneet kävelystä, joten aloin suunnistamaan takaisin kohti kotia. Paluumatkalla tein kuitenkin koukkauksen Siemensstadtin kaupunginosan kautta, joka ei sijainnut kauhean kaukana Peterin kotoa. Siemensstadt on osa Berlin Modernism Housing Estates -maailmanperintökohdetta. Kohteeseen kuuluu 6 naapurustoa ympäri Berliiniä ja olin valinnut Siemensstadtin kohteeksi sen läheisyyden takia. En ollut tietoinen ollenkaan minne suuntaan minun olisi tullut mennä metroasemalta, mutta vaisto ohjasi oikeaan suuntaan ja pian edessäni oli kyltti, joka kertoi minun olevan maailmanperintöalueella. Jos kiinnostaa vierailla, kannattaa seurata kylttejä, jotka ohjaavat kohti Großsiedlung Siemensstadtia. Kävelin alueen ympäri ja lukien kylteistä alueen historiasta ja arkkitehdeistä. Alue rakennettiin alunperin Siemenssin tehtaan työntekijöiden kodeiksi ja on edelleenkin normaalissa asumiskäytössä, vaikka tehdasta ei enää olekaan. Kierroksen jälkeen suuntasin takaisin Peterin luokse iltaa viettämään.
Viimeinen päivä Berliinissä alkoi aurinkoisena kutenkin edellisetkin ja se lupasi hyvää loppupäivälle. Suunnitelmani oli itseasiassa suunnata Berliinin ulkopuolelle Potsdamiin, joten suuntasin lähimmälle rautatieasemalle, josta se olisi mahdollista. Hetken junaa odoteltuani olin jo matkalla kohti Potsdamia. Junassa tutkailin Potsdamin karttaa, kun vastapäätä istunut mies kysyi, olinko mahdollisesti menossa Potsdamiin. Vastasin myöntävästi ja tuli nopeasti selväksi, että meillä oli sama suunnitelma päivälle. Joten päätimme guatemalalaisen Fernandon kanssa tutustua yhdessä Potsdamin nähtävyyksiin. Jäimme pois junan kyydistä Park Sanssoucin asemalle, koska Peter oli neuvonut, että se olisi parhain asema jäädä pois. Ja hän oli oikeassa, sillä asema oli aivan Sanssoucin puiston vieressä, joka oli Fernandon ja minun suurin syy Potsdamin vierailulle.
Sanssoucin puisto oli upea kohde myös helmikuun aurinkoisena päivänä. Puisto on täynnä toinen toistaan upeampia palatseja ja huvimajoja. Sanssoucin palatsi terrasseineen on ehkä tunnetuin, mutta muita suosikkejani oli kiinalainen paviljonki ja Uusi palatsi (Neues Palais). Puisto alue on valtava, joten vain pieni osa tuli nähtyä tällä vierailulla. Potsdamin ympäristössä on myös paljon muita palatseja ja muita kuninkaallisia pytinkejä ja puistoja joita tutkiessa voi mennä hyvinkin pari päivää. Kaikki on lisätty Unescon maailmanperintölistalle. Puisto kierroksen jälkeen päätimme etsiä Fernandon kanssa lounaspaikan. Potsdamin keskustasta löytyi kävelykadun varrelta mukava vietnamilainen ravintola, jossa nautin ankkaa lounaaksi.
Aurinkoinen sää oli saanut monet paikalliset ulos nauttimaan elämästä ja keskustassa oli oikein elävä meno. Kävelimme hieman ympäri Potsdamia bongaten hollantilaisen korttelin (jossa talot on rakennettu hollantilaiseen tyyliin), moskeijaa muistuttavan vesipumppaamon (jonka avulla saadaan vedet Sanssoucin suihkulähteisiin), paikallisen version Brandenburgin portista, Pyhän Nikolainkirkon (St. Nikolaikirche) ja Brandenburgin parlamenttitalon (Potsdamer Stadtschloss). Sen jälkeen oli aika palata takaisin Berliiniin. Perillä hyvästelin Fernandon ja suuntasin suoraan Peterin luokse lepäämään kaiken kävelyn jälkeen.
Illalla suuntasin Timon luokse Prenzlauer Bergiin kotibileisiin, josta jatkoimme ensiksi hänen kaverinsa luokse ja siitä baariin Friedrichshainiin. Sieltä muut jatkoivat vielä eteenpäin, mutta itseäni väsy painoi kaiken kävelyn jälkeen joten suuntasin takaisin Peterin luokse currywurst-kioskin kautta.
Aamulla sanoin hyvästit Peterille ja suuntasin kohti Tegelin kenttää ja sieltä Germanwingsin kyydillä takaisin Suomeen. Berliini on upea kaupunki, jonne palaan vielä varmasti usein!
