Balkan 2013: Montenegro

Bussi saapui Ulcinjiin viiden aikoihin aamulla. Bussi oli kulkenut Albanian läpi ja rajalla kävinkin hieman tallustelemassa Albanian maaperällä. Mutta nyt oltiin Montenegrossa ja olimme nälkäisiä. Asemalla oleva kioski oli kuitenkin vielä kiinni eikä lähistöllä näkynyt muita kioskeja tai kauppoja. Otimme aamun ensimmäisen bussin noin puolen tunnin odottelun jälkeen kohti Baria. Bussimatka sujui nukkuessa ja saavuimmekin Bariin nopeasti. Barissa ostimme liput ensimmäiseen bussiin jolla pääsi Kotoriin. Odotellessamme saimme vihdoinkin ruokaa Barin aseman kahvilasta. Bussimatka Kotoriinkin sujui nukkuessa, hassua että aamuruuhkabussissa pystyy nukkumaan paremmin kuin yöbussissa. Heräsin sopivasti, kun bussi oli ohittamassa Sveti Stefania, joka on pieni saari rannikolla, jolla sijaitsee kylä, joka on nykyään loistohotelli. Näkymä tieltä saarelle oli hieno. 

Seuraavan kerran heräsin, kun bussi jo parkkeerasi Kotorin bussiaseman pihaan. Hyvästelin matkaseuralaiseni sillä he majoittuivat eri hostellissa ja lähdin etsimään omaani. Hostellin löytäminen ei ollut helppo tehtävä sillä sitä ei ollut merkitty millään tavalla. Kun seisoskelin oikean osoitteen edessä, tuli eräs mies kyselemään etsinkö hostellia. Sanoin etsiväni hostelliania ja mies olikin yksi heidän työntekijöistään. Check-inniä ei voinut vielä tehdä, joten jätin tavarani toimistolle ja lähdin tutkimaan kaupunkia. Kotorin vanha kaupunki ei ole iso alue ja rakennuskannaltaan hyvin tiivis. Joten paikka oli todella nopeasti kierretty. Kävin vierailemassa St. Tryphionin katedraalin sisällä, mutta muuten tyydyin ihailemaan paikkoja ulkoa päin. Kävin uudestaan bussiasemalla kyselemässä tietoja jatkoyhteyksistä ja takaisin tullessa ostin leipomosta herkkuja. Kävelin vielä hieman kaupunkia suojaavan vallin ja vallihaudan vierellä kunnes suuntasin takaisin hostellille. Samainen työntekijä bongasi minut taas kadulta ja opasti minut huoneeseen, joka sijaitsi eri rakennuksessa kuin toimisto. Asetuttani taloksi ja tervehdittyäni muut sinä aamuna saapuneet uudet huoneen asukkaat kävin nukkumaan, koska unenpuute edelliseltä yöltä alkoi painaa aika vahvasti.

Monta tuntia myöhemmin heräsin paljon pirteämpänä. Huone oli saanut paljon uusia asukkaita ja juttelimme kaikenlaisia mukavia. Huoneeseen oli saapunut toinen suomalainenkin, joka juteltuamme paljastuikin kaverini kämppikseksi, jota en ollut vielä tavannut! Lähdimme hostelliporukan kanssa yhdessä kiertelemään baareja. Menimme ensiksi yhteen rantabaariin, joka on ehdottomasti yksi parhaimman maiseman omaavista baareista. Rantabaarin jälkeen kävimme rantaravintolasta, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen baarikierroksen. Eräässä muurin vieressä sijainneessa ulkoilmabaarissa oli aivan loistava livebändi esiintymässä!

Aamulla heräsin aikaisin, jotta ehtisin kiipeilemään kaupungin muureilla ennen kuin kaikki risteilijäturistit saapuvat sinne. Kotorin kaupunginmuurit kohoavat pitkin vuoren rinnettä kuin pieni Kiinan muuri. Kiipeäminen oli itselleni aika raskasta, mutta kyllä siitä selvittiin. Alastulo ei ole yhtään helpompaa sillä polku on todella kivikkoinen ja epätasainen. Maisemat olivat kyllä upeat. Kiipeilyn jälkeen hankin aamiaista ja kävin ostamassa bussilipun Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan. Menin vielä hetkeksi huoneeseen lepäilemään ja muut olivat vasta heräilemässä, kun tulin takaisin. Check outin koitettua keräsin tavarani ja lähdin lounaalle. Myöhemmin suuntasin bussille ja sitten alkoi matka kohti Podgoricaa. Maisemat olivat matkalla todella upeat ja tiet kiemurtelevia, bussi pysähtyi Budvan ja Cetinjen kaupungeissa.

Podgorica sijaitsee tasangolla, ja on erittäin tasainen kaupunki. Pyöräily näyttikin olevan suosittua. Minulla oli 5 tuntia aikaa kierrellä kaupunkia, jonka jälkeen oli vuorossa yöbussi kohti Sarajevoa. Podgoricassa ei ole paljoa nähtävää. Kävelin katsomaan kaupungin suurinta kirkkoa ja matkalla huomasin, että kaupungista löytyy mielenkiintoisen näköinen turkkilainen kaupunginosa, mutta sinne ei ollut aikaa lähteä kulkemaan. Kirkolta kävelin kohti kaupungin kävelykeskustaa ja matkan varrella ylitin moderneja siltoja ja pääkallopatsaan. Kaupunki oli todella hiljainen, mutta keskustassa oli hieman enemmän elämää, mutta hiljaista sielläkin oli. Kävin nauttimassa erittäin hyvää pizzaa ja sieltä suuntasin takaisin kohti bussiasemaa sillä aurinkokin oli jo laskenut. Asemalla tapasin tuttuja Pristinan hostellista, jotka olivat ottamassa saman bussin kohti Sarajevoa. Bussi saapui ja se oli jo täynnä ihmisiä. Löysin vapaan paikan ja jälleen kerran edessä oli uneton matka, tällä kertaa kohti Sarajevoa.

Balkan 2013: Kosovo

Ilta oli jälleen kerran pimentynyt, kun saavuin Pristinan bussiasemalle. Ensivaikutelma kaupungista oli se, että kaikkialla on rakennustyöt käynnissä. Laukkujani bussista kaivaessani kuulin kahden muun matkaajan kyselevän mahdollisista majapaikoista. Sanoin sitten, että he voivat seurata minua sillä itselläni oli jo hostelli varattuna ja kävelyohjeet sinne. Nämä tsekkiläiset pojat vaikuttivat olevan hyvin peloissaan Pristinan kaduilla, mikä oli itsestäni kovin huvittavaa. Päätimme hieman oikaista, mikä johtikin siihen, että olimme pian eksyksissä. Paikallisen avustuksella löysimme kuitenkin hostellille pian (ja tämä paikallinen sattui olemaan toisen tsekkiläisen exän kaveri, aikamoinen sattuma!). Buffalo Backpackersissä meidät vastaanotti pilveä poltteleva omistaja.

Aamulla oli aika lähteä tutkimaan Kosovoa. Iltapäivällä tarkoitukseni oli tavata Visar, jonka kanssa olimme sopineet Couchsurfingissä, että hän näyttäisi minulle paikkoja kaupungilla. Suuntasinkin siis ensiksi kaupungin ulkopuolelle Gracanica-nimiseen kylään, josta löytyy keskiaikainen luostari. Otin bussin asemalta, jossa odotellessa nautin 5 eurolla valtavan lihalautasen aamiaiseksi. Bussimatka oli erittäin lyhyt, n. 15 minuuttia ja lipunmyyjä huuteli minulle oikean pysäkin. Kosovolaiset eivät ole oikein innoissaan luostarista, sillä se on serbien rakentama ja muistuttaa siis kipeistä ajoista. Luostari onkin vahvasti piikkilangoin ympäröity ja portilla on iso, aseet kieltävä kyltti. Muurien keskeltä löytyy pieni kirkko, joka on kuitenkin erittäin upeasti koristeltu sisältä ja olin sillä hetkellä ainoa vierailija, joten sain nauttia rauhallisesta tunnelmasta.

Palattuani Pristinaan suuntasin kohti keskustaa, jossa tapasin Visarin. Suuntasimme ensiksi katsomaan Newborn-monumenttia, jonka kirjaimet on koristeltu niiden maiden lipuilla, jotka tunnustavat Kosovon itsenäisyyden. Suomikin löytyi sieltä, heti ekasta kirjaimesta kosovolaisten suosikin Yhdysvaltojen vierestä. Sen jälkeen Visar olisi halunnut näyttää kahvilan, josta olisi ollut hienot näkymät, mutta se oli valitettavasti kiinni, joten menimme sitten limuille toiseen paikkaan. Visar oli hyvin mielenkiintoinen henkilö. Hän on kouluttautunut psykologiksi Sveitsissä ja on hyvin avomielinen, mutta samalla hänestä paistoi esiin myös tietty perinteisyys etenkin islamin kannalta. Suurin osa kosovolaisistahan on siis muslimeja. Kävimmekin sitten katsomassa Pristinan suurimman moskeijan ja vanhan kellotornin, jonka jälkeen Visar halusi esitellä minulle toimistonsa. Toimistossa pääsin kuulemaan valtavan mielenkiintoisen keskustelun seksuaalivähemmistöjen tilanteesta Kosovossa, kun vierailemassa oli eräs aktiivi paikallisesta Setasta. Tuon keskustelun jälkeen olin positiivisin mielin Kosovon tulevaisuudesta. Kävimme vielä Visarin kanssa katsomassa Kosovon kansalliskirjaston, joka on yksi maailman erikoisimmista rakennuksista ja nauttimassa erittäin halvan aterian. Kiitos Visarin päiväni Pristinassa oli todella mielenkiintoinen. Niin, ja meinasin unohtaa, että kävimme katsomassa myös Bill Clintonin patsaan!

Hauskan hostelli-illan ja -yön jälkeen suuntasin aamulla kohti Prizreniä. Prizren on historiallinen kaupunki Kosovon lounaisosissa. Koska Kosovoa ei ole koolla pilattu, oli bussimatka sinne jälleen aika nopea. Prizreniin saavuttuani nautin ensimmäiseksi hampurilaisen Big Mac -nimisessä hampurilaispaikassa. Kosovossa ei ole kansainvälisiä ketjuravintoloita vielä, joten sieltä löytyy kaikenlaisia omia versioita eri kaupoista, kuten toi Big Mac tai Pizza Hutt ja Kolonial-niminen paikka, jonka logot näyttää vahvasti Mäkkäriltä varastetuilta.

Prizrenissä silmääni pisti nopeasti, että kaikki katukyltit ja informaatiot olivat albanian ja serbian lisäksi turkiksi. Prizren onkin kosovonturkkilaisten keskus. Bussiasemalta kesti jonkin aikaa kävellä kunnes vihdoin saavuin joenrantaan. Rantaa pitkin hieman käveltyäni saavuinkin nopeasti Shadervaniin eli Prizrenin vanhaan kaupunkiin. Vanhaa kaupunkia dominoi iso Sinan Pashan moskeija. Moskeijan vieressä on vanha turkkilaisten rakentama silta. Vanhasta kaupungista löytyy myös muutama muu moskeija sekä kirkkoja. Se ei kuitenkaan ole mitenkään iso alue, joten lähdin nousemaan kohti kaupungin vieressä olevaa kukkulaa, jonka huipulla häämötti jälleen kerran yksi linnoitus. Kävely linnoitukselle ei ole mitenkään helppo, vaan nousu on aika raskas, etenkin kesähelteillä. Autollakaan ei pääse yhtään lähelle. Olinkin aika kuollut kun vihdoin saavuin perille, mutta maisemat linnoitukselta olivat upeat. Prizren näytti hienolta yläilmoista ja näkymä avautui varmaan koko Kosovon ylitse. Tarpeeksi maisemia ihailtuani ja levättyäni lähdin takaisin alas. Ennen bussiasemalle suuntaamistani kävin vielä nauttimassa turkkilaista ruokaa ravintolassa.

Pristinassa ilta sujui hengaillessa hostellissa ja yhdeltätoista suuntasin parin muun hostellilaisen kanssa kohti yöbussia, jonka määränpäänä oli Ulcinj Montenegrossa. Yöbussi oli aivan kauhea. Musiikki soi täysillä koko matkan, valot oli päällä, musiikkivideot välkehti tv-ruuduilta ja tietysti ilmastointi oli rikki. Ei tullut paljoa nukuttua.